Tekijät: Onni Costa, Tuukka Kaljunen ja Eetu Kiuru
(Lappeenrannan steinerkoulun 4. luokka)
Kuva: Laura Karjalainen
Sisilisko (Zootoca vivipara)
Suomen ainut jalallinen matelija on sisilisko. Se voi kiivetä jopa pystysuoraa seinää. Vielä pari vuotta sitten sen tieteellinen nimi oli Lacerta vivipara, mutta nykyään se kuuluu Zootoca -sukuun.
Sisiliskon pää on pyöreä ja lieriömäinen. Koiraalla on jykevä ja leveämpi niska sekä hännän tyvessä paksunnos, jonka sisällä on hemipenis. Sisiliskon pohjaväri voi olla harmaa, ruskea tai jopa musta.
Sisilisko liikkuu tasaisella maalla. Se kiipeilee kivi-, kallio- ja/tai puupinnoilla. Aurinkoisella säällä ne liikkuvat ja loikoilevat paljon, mutta sateisella säällä ne eivät välttämättä lähde mihinkään.
Sisiliskon leuat ovat kiinnirakennetut, joten ravinnon koko on pieni. Pieneen suuhun ei suurta saalista mahdu. Sisiliskot syövät matoja ja hyönteisiä. Ne tykkäävät erityisesti hämähäkeistä, perhosista ja toukista.
Sisilisko parittelee toukokuussa. Naaras hautoo noin seitsemää munaa loppuun saakka, poikaset kuoriutuvat ohuen kalvon sisältä. Sisiliskot elävät jopa 10 vuotta ja parittelevat joka vuosi.
Varis nappaa sisiliskoa hännästä! Kuoleman ollessa lähellä on sisiliskolla yksi ässä hihassa: Se katkaisee häntänsä, joka jää sätkimään. Katkenneen hännän tilalle kasvaa uusi häntä.