Yhdenlainen suomalainen kesäinen perinnemaisema on hajanaisten valkeiden kumpupilvien kansoittama sinitaivas, jonka alla levittyy peltomaiden tilkkutäkki. Pelloilla nököttää unohduksen omaisesti jostakin menneestä huolettomasti kenottavia harmaita latoja, joiden lautojen raoista kesätuuli on puhaltanut vuosikymmenistä toiseen. Samainen tuuli huojuttuu pellon laidan vanhaa koivukujaa. Suurten mustavalkoisten puiden lehdet läpyttävät käsiään tuulen käydessä oksiston läpi.
Rauduskoivu
Rauduskoivu on Suomen kansallispuu. Rauduskoivulla on valkoinen tuohi ja sahalaitaiset, kolmionmuotoiset lehdet. Rauduskoivu on yksikotinen ja tuulipölytteinen laji. Se tuottaa runsaasti siemeniä, minkä ansiosta se on pioneerilaji.
Rauduskoivun runko on paksu ja rosoinen. Rauduskoivu on kooltaan suurempi kuin hieskoivu ja tulee yleisesti 25 metrin pituiseksi. Pisimmät Suomessa mitatut yksilöt ovat olleet lähes 40-metrisiä. Rauduskoivun riippuvaoksaista muotoa nimitetään riippakoivuksi
Koivun juuret ovat syvemmällä kuin männyn ja kuusen. Siksi samassa metsässä kasvavat lajit eivät niin paljoa kilpaile veden saannista. Koivun latvus on harva ja päästää runsaasti valoa metsänpohjaan. Siksi koivujen alla kasvaa monenlaisia heiniä, ruohovartisia kasveja ja varpuja. Aluskasvillisuus tarjoaa ravintoa hyönteisille, jotka puolestaan houkuttavat koivumetsään monenlaisia lintuja.
Koivu muodostaa sienijuuria useiden sienilajien kanssa. Tunnettuja ruokasieniä ovat
kantarelli ja karvarousku, koivuhapero ja koivunpunikkitatti.
Koivun lehtiä ja silmuja syö yli 500 eläinlajia. Näihin kuuluvat hirvi, metsäjänis, teeri, riekko ja erilaiset myyrät ja monet hyönteiset.
Koivu on ollut Suomessa pyhä puu. Vuoden pisintä päivää, keskikesän juhlaa, juhannusta on koristettu nuorilla koivuilla laittamalla niitä asumusten ovenpieliin.
Kuva: Laura Karjalainen