Hirvijahtia kauppakeskuksessa – Lappeenrannan kaupunginteatterin ensi-iltanäytelmä Hirvimetsä pohtii sukupolvien kohtaamista ja luontosuhdettamme

18.2.2019

Ekologinen kansannäytelmä Hirvimetsä saa ensi-iltansa Lappeenrannan kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä perjantaina 22.2. klo 19. Kotimaisen kantaesityksen näytöksiä esitetään aina toukokuun alkupuolelle saakka.

Hirvimetsa_kuva Mika Haaranen_402x268.jpgHirvimetsä kertoo isästä ja aikuisesta pojasta, jotka lähtevät yhdessä hirvimetsälle. Isä haluaa näyttää pojalleen kunnon miehen mallia. Poika ei ole koskaan käynyt metsästämässä.

Ohjaaja Riko Saatsin mukaan tästä asetelmasta alkaa matka, jossa hirvi ja luonto asettavat isän ja pojan arvot ja näkemykset vastakkain.

– Isän suhde luontoon on mutkaton ja läheinen. Hänelle luonto on tuttu paikka, jonne mennään ja josta otetaan se, mitä halutaan. Kirjaviisaan pojan suhde luontoon on etäisempi ja problemaattisempi. Hänelle luonto raaka-aineiden aittana ei ole itsestäänselvyys.

– Esitys käsittelee sitä, mitä sukupolvet voivat oppia toisiltaan ja mitä me kaikki voimme oppia hirveltä. Hirvi on esityksen kolmas henkilö, näkökulma, jota emme koskaan voi täysin tavoittaa, mutta jota voimme yhdessä kuvitella.

Saatsi halusi tehdä esityksen juuri Lappeenrannan kaupunginteatteriin sen sijainnin vuoksi.

– Olemme ostoskeskuksessa, joka on mahtava paikka hirvijahdille. IsoKristiina on esityksessä fiktioitu. Kauppakeskuksen läpi kulkee ikiaikainen hirvien kulkureitti. Kontrasti ostoskeskuksen ja erälle lähdön välillä on valtava, ja esitysympäristö siksi keskeinen osa esityksen sisältöä.

Hirvimetsä syntyi Elli Salon kynästä teatterikorkeakoulun ekologiaa ja dramaturgiaa käsittelevän kurssin inspiroimana. Tekstistä syntyi ensin kuunnelma, joka voitti Sokeain kuunnelmapalkinnon vuonna 2016.

Salo kertoo, että kuunnelman piirteitä on ravisteltu, kun teksti on siirtynyt näyttämölle.

– Tämä on eräretki yhdessä yleisön kanssa, tuntuu kuin olisimme oikeasti metsässä nuotion äärellä. Ja samalla kökötämme keinotekoisissa lavasteissa kauppakeskuksessa.

– Koominen Hirvimetsä ei kuitenkaan saarnaa tai synkistele. Se kysyy rehdisti arvojamme ja pohtii perinnettä, jonka jätämme tuleville sukupolville.

Näytelmässä kaikuvat vanhojen ja tulevienkin eränkävijöiden äänet. Tekstiä kirjoittaessaan Salo luki paljon eräkirjallisuutta.

– Olen suuri eräkirja-fani. Hirvimetsä-näytelmää kirjoittaessani halusin tutkia vanhaa, ehkä osiltaan vanhentunuttakin kirjallisuusgenreä ja pohtia, millainen erätarina on mahdollista kirjoittaa omassa ajassamme. Vanhat tarinat alkoivat valua omaan tekstiin kielenä, interteksteinä, materiaalina, jolla leikin. Kirjoittaminen tuntui keskustelulta menneisyyden eränkävijöiden kanssa.

Salo on kokenut erästelijä, mutta hirvimetsällä hän ei ole koskaan käynyt. Metsästyksen asiantuntijat löytyivät kuitenkin läheltä.

– Olen kotoisin Kainuusta ja siellä kaikki kävi mehtällä. Oma isä ja kaikki suvun miehet ovat metsästäneet. Isä näytti minulle joskus päiväkirjamerkintäänsä joltakin jahtireissulta. Tunsin heti, että tästä versoo tarina.

Ohjaaja Saatsi palaa esityksen kautta omiin vanhempiinsa ja perinteisiin, joiden kautta hänet on kasvatettu. Isä vei häntä lapsena jatkuvasti vaelluksille ja luontoon.

– Kallein oppi omalta isältäni on, että metsä on osa minua. Edellisten sukupolvien kautta ollaan toisaalta tilanteessa, jossa ympäristö ei kestä elämäntapaamme. Meidän nuorempien sukupolvien velvollisuus on etsiä kestävämpi perintö, jonka voimme jättää omille lapsillemme.

Moniaistillinen esitys, jossa myös hirvi kertoo näkemyksensä

Näyttämöllä nähdään tarpeistossa rakennettu 500-kiloinen hirvi. Isää esittävä Jarno Kolehmainen ja poikaa näyttelevä Jose Viitala tekevät fyysiset roolisuoritukset.

– Lavalta välittyvä uupumus on konkreettista, sillä Jarno ja Jose vetävät välillä perässään hirveä vaikka seinän läpi, ohjaaja Riko Saatsi sanoo.

Esityksessä kuullaan hirven ajatuksia. Suomen luontoa hallitseva eläin ei jää vain statistin ja esilläolijan rooliin.

– Kirjoittaessani yritin kaltaistumisen kautta keksiä hirvelle omaa kieltä ja tajuntaa. Opin, että inhimillistä näkökulmaa on mahdoton muuttaa, oma ääni kaikuu kaikkialla, mutta sen sijaan hierarkioiden muuttaminen on mahdollista. Hirvi on yhtä tärkeässä roolissa kuin isä ja poika, Elli Salo toteaa.

Saatsi kuvailee Hirvimetsää moniaistilliseksi esitykseksi, jossa kuvallinen kerronta on merkittävässä roolissa.

– Äänisuunnittelija Ilkka Tolonen on rakentanut esitykseen ison määrän äänikuvia. Äänellinen kerronta on keskeinen osa esitystä. Lavastaja Mika Haaranen on lähtenyt suunnittelussaan liikkeelle kierrätetyistä kartonkirullista ja valtavasta määrästä karvaa. Lisäksi meillä on riistakamera, joka paljastaa meille IsoKristiinan läpi kulkevat hirvet.

Salon mukaan yleisö saa istua kaikessa rauhassa penkeillään ja nauttia metsäretkestä. Näyttämöltä päin katsojia kuitenkin katsellaan eri näkökulmista.

– Välillä yleisö on hirviporukka, välillä jäkälää, välillä tulevaisuuden lapsi. Merkitys määrittyy koko ajan uudestaan. Tarkoituksena on luoda yhteinen tila, jossa kokoonnumme yhdessä jakamaan asioita ja täytämme näyttämön oman mielikuvituksemme kautta, Salo sanoo.

Hirvimetsä juhlistaa kaupunginteatterin 70-vuotisjuhlavuotta, mutta ennen kaikkea se on kunnianosoitus suomalaiselle luonnolle.

– Esitys on myös kunnianosoitus hirvelle, johon törmäsin kuusi vuotta sitten. Meille ei käynyt kolarissa juuri mitenkään, mutta valtava uroshirvi kuoli. Aloin ajatella, että minun pitäisi jotenkin hyvittää törmäykseni hirvelle. Esitys on eräänlainen anteeksipyyntö tuosta kolarista.

Hirvimetsä kannattaa tulla katsomaan siksi, että meillä jokaisella on oma suhteemme luontoon. Se on niin arvokas asia, että sen äärelle kannattaa asettua ja tutkailla sitä, Saatsi toteaa.

Kuva: Hirvimetsä, Jarno Kolehmainen ja Jose Viitala. Kuvaaja: Mika Haaranen.

Lisätietoja näytelmästä:

Elli Salo
Hirvimetsä
Ensi-ilta pienellä näyttämöllä pe 22.2. klo 19, esityksiä 10.5. saakka

Työryhmä:

Käsikirjoitus: Elli Salo
Ohjaus ja dramaturgia: Riko Saatsi (vierailija)
Skenografia: Mika Haaranen
Äänisuunnittelu: Ilkka Tolonen (vierailija)
Äänitekniikka: Olli-Pekka Pyysing
Valot: Mika Haaranen, Topi Jukka
Kampaukset ja maskeeraus: Pinja Ruokolainen
Tarpeisto: Sirpa Tervo, Riikka Pulkkinen
Lavasteiden rakennus: Seppo Ihalainen, Vesa Hulkkonen, Jukka Malaska, Esko Tiainen
Lavastekankaiden ompelu: Anu Hovi, Päivi Saarimäki
Kuiskaaja-tarpeistonhoitaja: Riikka Pulkkinen
Järjestäjä: Jani Kassinen
Pukuhuolto: Eva Eronen

Näyttämöllä:

Isä: Jarno Kolehmainen
Simo: Jose Viitala
Hirvi: Jarno Kolehmainen, Jani Kassinen, Jose Viitala
Näyttämömies: Jani Kassinen
Lapsi videolla: Fedja Saatsi

Kiitokset Tetra Pak Production Oy/Vesa Hirvonen

Lehdistökuvat:

Kuvaaja Mika Haaranen. Lehdistökuvat ladattavissa: https://kuvapankki.ekarjala.fi/main.php?g2_itemId=27769

Lisätietoja:

Teatterinjohtaja Timo Sokura, puh. 040 670 0508, timo.sokura(at)lappeenranta.fi

Esitysaikataulut ja liput: https://lprteatteri.fi/fi/Ohjelmisto/Hirvimetsa